Season’s Greetings! A Leadership message from an Executive Coach – on Leadership Ballet

Leadership Ballet

‘Where what you fear gets a dance lesson with destiny’

Ballet is likely a low priority on your mind if you already have a spot on “mahogany row” *). Before you go, answering the final question below might offer you a valuable life decision. Curious how? – read on.

How many young people take ballet lessons each year? Some of you reading this have children who have or are taking ballet lessons. Among these young hopefuls, how many aspire to and succeed at being at the summit of their profession? Is this starting to sound like being or aspiring to a senior executive position? As an Executive coach, I’ve asked many executives to reflect upon the seeming paradox of the Leadership Ballet. Many resonate deeply with the finer and its more subtle distinctions. If not ballet, what about hockey or football?

Someone committed to a corporate calling posses a Willful energy, a dynamic intensity of a purpose and power to create. Answering this inward summoning seeking expression and achievement is not an option. Creative impulse, destiny, an inspiring vision or leaving a legacy summons them. Life’s cross-roads or a crises(s), is certain to preoccupy middle-of-the-night serious soul-searching sessions demands answers to problems asking more questions. For me it was all of those. Inevitably, noses bump into the invisible wall of a question posed in a previous post this month around the ‘Purpose in Presence’: “Who am I that I’m afraid of revealing my self?” People relate to and are inspired by a leader’s human-ness. Yes, it takes courage, and Yes, it pays huge dividends.

As a Canadian, married to a wonderful Finnish lady (also a Leadership Coach), living and working in Helsinki, I’m intrigued by how similar (and ‘stable’ – thank God!) our two cultures are. ‘Joulu’ season is currently in front of us. As a Canadian, I note lots of similar seasonal reminders, offerings of ballet, opera and variety of Christmas concerts. The Finnish National Opera and Ballet in Töölö, is hosting fourteen productions of Tchaikovsky’s “The Nutcracker” from December 2, 2016 to January 7, 2017. If you haven’t seen it, seriously consider doing so. Setting aside the hours of sweat and practice invested in each performance, these artists, like every executive and leader are equally reminded and terrified by their own vulnerability of making costly mistakes in front of audiences is inspiring. Each of us invests in a hell of our own ‘Leadership Ballet’, coming face to face with the same question: “Who am I, that I’m afraid of…?”

How will you respond to your questions between the photo’s ripples on the water at the end of the dots?



Photo: Jim Grant – in Lempäälä, Finland.


*) Mahogany row: Executive offices that typically have high ceilings, large windows, a beautiful exterior view with mahogany furniture, wall paneling and built-in bookcases.


Jim Grant is an Executive Leadership Coach and Global Leadership Foundation Fellow living in Helsinki, Finland. Working with business professionals, executive leaders and their corporate teams is his specialty. He is welcoming new clients and if you’re interested, would be pleased to discuss your personal and company coaching needs with you.  



Leadership – An Act of Presence (VI) by Jim Grant


Presence in Purpose 

Specific points in my life have felt as though my world was disintegrating – a career change, kids leaving home, a divorce and life-style shifts all had taken their toll.  Something inside always insisted I probe deeper for evidence behind my ‘why’ or ‘what’. I was intrigued by a resonance in Joan King’s book a ‘Life on Purpose’ about fears that led her to coaching. It offered a pathway leading to me to my own ‘who’ questions.

What surfaced as I toyed with her concept of connecting with her own why, was my own “Who am I that I’m afraid of revealing my self?”  This twisted itself into:

  • Who am I that I’m afraid of revealing my… 
  • (vocation, goals, relationships)
  • Who am I that I’m afraid of revealing… (priorities, beliefs, values)
  • Who am I that I’m afraid of… (vulnerability, letting go, struggle)
  • Who am I that I’m afraid… (of delegating, trusting others, or success)
  • Who am I that I’m… (a CEO, VP, Director, Manager)
  • Who am I that… (matters, motivates, inspires)
  • Who am I… (wanting success, making a difference, contributing)

To get a sense of what lies here I began reviewing what unique abilities I owned. What did I like doing as a young boy? What were my interests and activities? When were the times I felt truly connected to my self and living? What or who inspired me?

I added whatever thought (one or two words) that came to mind at the end of each open question. As a current or emerging leader this short exercise can be a valuable resource for knowing your relationship to presence… your presence matters!

Leadership – On intuition (I) by Jim Grant

Ripples of Intuition
What draws a distinction of the gambler and business man? I sense both have much in common. Each somehow taps into a synthetic sense, a something that if you ask them, neither can pinpoint exactly what it is. Ask and they drift into another place… their private space.
Intuition becomes possible when the knowing part reaches out in two directions:
the first pushes out and upwards, holding possibility asking what if?  The second reaches towards a something already complete, is born, alive, already living and is whole.
In business, every process is like ripples on water… asking three simple questions:
What … 
1. Keeps you awake at night? (Illumination),
2. Is your understanding of it? (Vision) and;
3. What is the end product (or Union)?

Leadership – An act of presence (V) / by Jim Grant


Finding Presence

Finding presence is not suppressing your emotions. It’s being able to have a compassionate relationship with yourself.

Feeling and sitting with the fiery sensation of anger, adding no thoughts is being truthful about what you are feeling.

Noticing what is arising in you in the moment and opening to vulnerability is a capacity, a virtue to be developed.

Frustration, uncertainty and fear are like clouds and not solid.  Courage is the right arm of presence, self trust it the left.

You need both arms to hold something scary and painful. Waiting in your darkness and discomfort is what helps relax hot energies.

It’s the only way you’ll ever find peace inside.

Leadership – An act of Presence (IV) / by Jim Grant


Integral as Presence

Look at your outstretched hand for a moment. Now close your hand to make a fist. Opposites of each other, they have something in common. If your hand is always clenched as a fist or always out-stretched, you experience paralysis. Relationally, each is still part of your whole body but respectively, stating and fulfilling a very different function.

Leaders’ know their deepest thoughts are examples of their presence (or not).  In every small contracting and expanding, a thought-form gives rise to dissonance or seeking balance. Leadership can be experienced as an energy of conflicting forces or an integral presence creating a vital system where the whole is greater than its parts.

Yin and yang are in everything i.e. shadow cannot exist without light. Either of these two aspects inhabits a potential to manifest more strongly depending on the criterion of our inner observer. The Tao symbol offers us how presence becomes possible between two opposites when holding a portion of the opposite element in each part.

Leadership – An Act of Presence (III) / by Jim Grant


The Impact of Presence

Presence depends on how I recognize myself as a part of something that’s already whole. If you’re in a leadership role you know how your contact impacts another. Sub-consciously, it’s conveyed through gestures and tone of voice. What eludes most of us is how subtly our presence (or lack of) registers itself in the shadows of awareness. The impressing of tentative key pieces of information is critical. Your whole body carefully scans seemingly insignificant pieces of information validating a notion of a transitory trust. An experience of your own grounded presence pivots like weathervane on mutual confidence pointing to what’s being explored. Curiosity and our willingness to connect reveal new areas to be shared, inviting deeper contact when perceived as safe to do so.

Filtering of our fields of sensory inputs, cautious adaptation invokes our innate ‘knowing’. Introspective testing, a refining process of attunement is how we learn what and how much to share. This offers the potential of how we can relax into a subtler precise shifting of a shared consciousness. A critical moment follows as our whole body’s somatic sensitivity entrained awareness begins opening. A discerned skill, with training and practice a part of us knows faultlessly how to access this implicit state. Only then, something desiring to be known, understood and wisely directed is offered and… not before.

If the above article has peaked your curiosity, I’m happy to share more information of its potential use.

Leadership – An Act Of Presence (II) / by Jim Grant


Leadership – An Act Presence (II)

Presence – a person or something existing or present in a place that is unseen.

I took this picture yesterday afternoon at the lake. Examine it very closely. Something is hidden here? What is it you feel, sense, see or intuit exploring it?

Nurturing contact with our presence involve conditions covered by the two words: Contact and Impact.

Contact is a setting in your environment until now unknown or measured that has come to the mind. It’s something vague and indefinite that is making its presence felt. This something has usually has been sensed earlier as a theoretical probability, and then invoked by the directed and conscious attention of the one who has sensed its presence, and finally contact is made.

Leave your thoughts in a few words, I’d love to hear what you experienced.

Drop by next week to read about Impact.

Leadership – An Act of Presence / by Jim Grant


Leadership – An Act of Presence

The Ethnologue directory of world languages currently lists 6909 living languages. Every language has its own word, sense and context for the meaning of presence in leadership…

How do you connect with yours?

teenwoordigheid – Afrikaans, অস্তি – Bengali, առկայություն Armenian, 存在 – Chinese, حضرة – Arabic aanwezigheid – Dutch, esinduslikkus – Estonian, iştirak – Azerbaijani, прысутнасць – Belarusian,
prisustvo – Bosnian, bertan emote – Basque, saapuvillaolo – Finnish, prisustvo – Croatian, Portugese – presença, پیش – Farsi, nærværelse – Danish, prezans – Hatian Creole, ມີ – Lao, Anwesenheit – German, आकृति – Hindi, prezentace – Czech, láithreacht – Galic, プレゼンス – Japanese, présence – French, παρουσία – Greek, närvaro – Swedish, การมี – Thai, இருத்தல் – Tamil, Presence – English, ubukhona – Zulu, उपस्थिति – Nepali, حاضری – Urdu, cospetto – Italian, aparycja – Polish,    면전 – Korean, внешний вид – Russian, nærvær – Norwegian nærvera – Icelandic, presencia – Spanish, and many more…

Minä vieraskynänä: Johtajan näköharhat

Tämä blogi on julkaistu Sovelton sivuilla 15.5.2015 – katso tästä.

Sari (Omakuva Jan 2015)


Johtajan näköharhat

Eräs keskeisistä johtamistaidoista on kyky nähdä. Kirkkaasti, selvästi ja laajasti, tässä hetkessä ja tulevaan. Osa johtajan näkökykyä on olla tietoinen siitä, millä tavoin se, mitä selvästi näkee, voi silti olla vajaata tai vääristynyttä.

Poisto, muunto ja yleistys

Tapamme tarkastella maailmaa on merkittävä osa ainutlaatuisuuttamme. Vaikka omaamme saman aistivalikoiman, käytämme sitä hyvinkin eri tavoin. Kaikesta ympärillämme olevasta informaatiosta suodatamme kaiken aikaa osan pois. Samasta tilanteesta ja informaatiosta syntyy erilaisia havaintoja, jotka taas johtavat erilaisiin tulkintoihin. Testaa vaikka. Pyydä kolmelta henkilöltä raportti palaverista, josta olit itse pois. Saatat kuulla kolme hyvin erilaista tarinaa.

Mielemme on mestari luomaan malleja ja tekemään jo olemassa olevaa ajatteluamme vahvistavia tulkintoja. Johtajalle olennainen taito on erottaa keskenään havainto ja tulkinta. Niin siinä, mitä itse näkee kuin myös siinä, mitä hänelle kerrotaan.

Huomion suunta ja sokeat pisteet

Kykyämme suunnata huomio itsellemme ominaisella tavalla voidaan pitää erityislahjakkuutena. Jollekin on luontevaa ja helppoa nähdä riskit, toiselle monet myönteiset mahdollisuudet. Kolmas näkee kehittämistarpeet ja puutteet laadussa, ja neljäs syvemmän merkitysmaailman, mikä kaikilta muilta voisi jäädä huomaamatta.

Se, mihin suuntaan huomiomme automaattisesti suuntautuu, vaikuttaa kaikkeen. Huomion suunnan mukaisesti nimittäin kohdentuu myös energiamme. Näin katseemme suunnassa ei ole kyse vain siitä, mitä havaitsemme, vaan usein myös toimintamme suunnasta ja painopisteistä.

Huomion suuntaan liittyy huomiomme rajallisuus. Siinä missä osaamme erityisen tarkasta kohdistaa zoomimme johonkin suuntaan, on valitettavasti väistämättä myös jotain, mitä emme näe. Näkökentässämme on kuollut kulma, sokea piste. Meillä kaikilla. Kukaan ei lue tilannetta kokonaisuudessaan. Johtajan onkin äärimmäisen arvokasta tulla tietoiseksi sekä siitä, mihin hänen huomionsa automaattisesti suuntautuu että saada tuntumaa myös siihen alueeseen, mikä häneltä saattaa jäädä havaitsematta. Toimiva keino huolehtia tästä on varmistaa, että johtajan tukena on tiimi, jossa mahdollisimman moninaiset näkökulmat ovat edustettuina. Näin johtaja saa itselleen mahtavat sivupeilit, jotka huomioiden eteneminen on paljon turvallisempaa, tehokkaampaa ja innovatiivisuutta edistävää.


Johtamisotteen taustalla on usein joko tietoisesti tai tiedostamatta kultainen sääntö: Tee niin kuin haluat itsellesi tehtävän. Tässä kauniissa ohjeessa on paljon viisautta ja se voi monissa elämäntilanteissa olla hyvinkin toimiva ohjenuora.

Johtajalle tulee usein kuitenkin valitettavan suurena yllätyksenä se, että monet asiat, jotka toimivat hänelle itselleen, ei välttämättä toimi muille. Kun hän on pyrkinyt johtajamaan siten kuin itse toivoo tulevansa johdetuksi, se on saattanut toimia joidenkin henkilöiden kohdalla hyvin. Ja joidenkin toisten kohdalla – ei lainkaan.

Tarkastellaanpa vaikka palautteen antamista. Jos johtaja on itse vahvasti sisäisesti motivoituva henkilö, hän ei juurikaan kaipaa aikaansaannoksistaan kiitosta. Mikäli näin on, hän toimii vaistomaisesti olettaen, että muiden tarve kiitoksen määrään on samaa tasoa, eikä ymmärrä sitä, miten joku toinen – ulkoisesti motivoituva henkilö – kaipaa palautetta aivan toisessa määrin.

Usein käsitys motivaatiotekijöistä perustuu omiin arvoihin ja motivaatiotekijöihin – ja hyvin tiedostamatta.

Johtaja muun muassa helposti uskoo, että toiset toivovat haasteita samassa tahdissa kuin hän itse. Hänen käsityksensä epämukavuus-alueesta perustuu hänen omaan kokemukseensa asiasta. Näin hän voi olla tarjoilemassa tiimilleen kasvun paikkoja liian voimallisesti – tai liian vähän.


Kun johtaja tiedostaa sen, miten erilaisia ihmiset ovat, tällä alueella on myös ylinäkemisen vaara. Syntyy harhainen näky – kuvitelma siitä, että ihmiset ovat perustavalla tavalla täysin erilaisia.

Erilaisuusharhan vallassa johtajat ovat usein, kun erilaisuus on silmin nähtävää. On erilaisuusharhaa olettaa, että ikäerot, kulttuurierot tai sukupuolierot olisivat ratkaisevampia kuin ovat. Väitän harhaa myös olevan, että ne olisivat ratkaisevampia kuin näkymättömät, mutta silti syvemmät, persoonallisuuserot. On erilaisuusharhaa uskoa, etteivät kaikki ihmiset haluaisi tehdä työssä parastaan ja onnistua ja tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi. On erilaisuusharhaa uskoa, että valmentava ote toimii ehkä jossain toisessa organisaatiossa, mutta ei minun ympäristössäni, joka on niin kovin erilainen.

Huippuleaderi tarvitsee kirkkaan tuulilasin

Johtamistehtävä on kutsu kiehtovalle matkalle. Kun matkaan lähtee, ovat kirkas tuulilasi ja vääristämättömät linssit eduksi.

Johtajaksi kasvamisen polulla itsetuntemus ja ihmistuntemus ovat keskeisessä osassa. Syventämällä itsetuntemustaan löytää keinoja tehokkaammin johtaa itseään. Merkittävä osa tätä itsen johtamista on kyky nähdä, mitä näkee ja miten näkee – ja mitä ehkä jää näkemättä.

Millainen on sinun näkökykysi?

Nordic Business Forum – Mitä mietin nyt

Antoisat kaksi päivää Nordic Business Forumissa. Parhaan ystäväni, ihailemani yrittäjän, Minna Penttilän seurassa, mikä takasi myös post-seminaarin annin. Paljon tuttuja: kollegoita ja yhteistyökumppaneita. Uusia kontakteja myös. Monet vanhat tutut toki jäivät vilinässä moikkaamattakin, kun paikalla oli kuitenkin yli 5.000 ihmisen joukko.

Huikeaa oli kuunnella sellaista johtamisen gurua, kuten Jim Collins. Tai kuulla nuorten yrittäjien tarinoita maailman rajattomista mahdollisuuksista. Tai huippuekonomistin, Dambisa Moyon, näkemys haasteista. Sai liikuttua Talent-voittajien Jonathan Antoinen, musiikista ja David Garibaldin ainutlaatuisesta kuvataiteen tavasta. Oli mahtavaa nähdä lavalla itse “Iso Arska”, jonka saavutuksia Kalifornian kuvernoorinä olen seurannut suuremmalla mielenkiinnolla kuin elokuvauraa konsanaan.

Forumin merkittävintä antia?

1) Hienoja johtajia on monenlaisia – niin erilaiset tyypit ja tyylit voivat olla hyviä. Kun kuuntelee peräkkäisinä päivinä Matti Alahuhtaa, Arnold Swartzeneggeriä ja Tony Fernandesia tämä tulee selväksi. Heiltä voi kaikilta poimia paljon viisautta, ja silti vielä tärkeämpää on olla juuri omansalainen. Yhteistäkin erinomaisuutta toki löytyy: Visio, usko, periksiantamattomuus. Usko itseen ja ihmisiin. Halu tehdä merkityksellisiä asioita. Ja nöyryys.

Näitä hienoja ominaisuuksia löytyy myös Nordic Business Forumin perustajista. Heidän visiotaan ja sen hienoa käytännön toteutusta ihailen suuresti.

2) On hyvä ottaa etäisyyttä omiin tekemisiinsä ja yllättävät asiat voivat tuottaa oivalluksia. Itselleni arvokkain hetki saattoi olla istua hieman jo tarjonnasta uuvahtaneena toisen päivän lopussa. Lavalla oli Sir Alex Ferguson, jonka monotoninen puhetyyli, skottiaksentti ja jalkapallo-maailman esimerkit eivät vanginneet huomiotani ja jätin aktiivisen kuuntelun moodin ja annoin ajatusteni virrata. Ja monenlaiset asiat alkoivatkin päässäni järjestyä. Eräs ensi viikon valmennus. Jännä, uusi ideakin nousi. Eikä näillä tainnut olla paljonkaan tekemistä sen kanssa, mitä juuri silloin sanottiin, tai mitä oli aiemmin kuultu. Oli vain hetki aikaa, ja sopiva etäisyys omasta arjesta.

Tällaisen kaksipäiväisen jälkeen olisikin kiinnostavaa istua alas useamman johtajan kanssa ja kysyä: Mitä ajatuksia nousi? Mitä oivalsit itsestäsi? Mikä liikutti?

Siinä kun saattaa olla jotain, josta juuri nyt kannattaa ottaa kiinni. Kirjoittamalla itse, tai jakamalla se puhumalla jonkun toisen kanssa. Niissä kun voi olla vielä ratkaisevammat ohjeet, kuin ne monet tarjoillut kiteytykset. Kuten vaikkapa Arnoldin: “Sleep faster!”. No, potkua siitäkin tuli. Lenkillä kävin jo tänään.